Viikonloppuna tuli järjestettyä muksuille jo perinteeksi muodostunut Mustaparran aarrejahti. Kyllähän te kaikki varmaan tiedätte sen merirosvokapteenin, joka aikoinaan haaksirikkoutui tänne Etelä-Savon vesille ;).
No, tarina on menettänyt uskottavuuteensa lasten korvissa vuosien aikana aikas täydellisesti, mutta innokaasti ja vallan mainiosti he jälleen selvittivät kaikki vihjeet. Jokainen löysi tiensä aarteen luokse eikä (jo myös perinteeksi muodostunut) vesisadekaan haitannut menoa. Ja koska lapset saivat oman aarteensa, niin sai myös meikäläinen.
Äitini kaivoi esille mökin nurkissa pyörineen ukkini vanhan (ja hajonneen) kristallilampun. Kaikki bling blingit on jo irrotettu lampusta. Joskin olohuoneeni lattiaa koristaa kuvan oikeanpuoleinen läjä. Tavoitteena saavuttaa vasemman puoleinen tilanne. Innokkaita metallilankojen irrottajia? Anyone?
Saas nähdä mitä näistä keksii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti